Kun vanhempi sairastaa masennusta – miksi sekä vanhempi että lapsi tarvitsevat tukea

Masennus on sairaus – ei vanhemmuuden mittari.
Kun vanhempi sairastaa masennusta, vaikutukset voivat näkyä koko perheen arjessa. Usein keskustelu keskittyy kuitenkin vain siihen, miten lapsi voi. Tämä on ymmärrettävää, mutta samalla unohtuu yksi tärkeä asia: lapsen hyvinvointi on vahvasti yhteydessä vanhemman hyvinvointiin.

Kun vanhempi saa tukea, myös lapsi saa enemmän turvaa.

Siksi on tärkeää ymmärtää yksi keskeinen asia: masennuksen aikainen toimintakyky ei kerro koko totuutta vanhemmuudesta.

Masennus voi muuttaa vanhemman toimintakykyä

Masennus vaikuttaa aivojen toimintaan, energiatasoihin, ajatteluun ja tunnesäätelyyn. Sen vuoksi vanhempi saattaa masennuksen aikana:

• vetäytyä vuorovaikutuksesta

• olla väsyneempi ja vähemmän läsnä

• reagoida herkemmin ärtymyksellä tai toivottomuudella

• kokea syyllisyyttä omasta vanhemmuudestaan

• menettää uskoa omiin kykyihinsä vanhempana

Tämä ei tarkoita, että vanhempi ei rakastaisi lastaan tai ettei hän haluaisi olla hyvä vanhempi.

Usein kyse on siitä, että sairaus vie hetkellisesti voimavarat.

On tärkeää erottaa sairauden aikainen vanhemmuus ja vakaan mielialan aikainen vanhemmuus

Yksi keskeinen virhe perheiden tukemisessa on se, että vanhemman toimintaa tarkastellaan vain sairauden pahimmassa vaiheessa.

Masennus on kuitenkin usein vaiheittainen sairaus.

Kun mieliala on vakaa, sama vanhempi voi:

• olla lämmin ja läsnä

• kyetä asettamaan rajoja

• tukea lapsen tunteita

• huolehtia arjen rakenteista

• olla turvallinen aikuinen lapselle

Siksi on tärkeää nähdä vanhempi kokonaisuutena – ei vain sairauden hetkellä.

Lapselle on tärkeää sanoittaa tilannetta

Lapset tekevät helposti omia johtopäätöksiään vanhemman käytöksestä.

Ilman selitystä lapsi voi ajatella esimerkiksi:

• "Teinkö minä jotain väärin?"

• "Onko vanhempi vihainen minulle?"

• "Enkö ole tärkeä?"

Siksi lapselle on tärkeää kertoa ikätasoisesti, että:

vanhempi on sairas, ja sairaus vaikuttaa joskus siihen, miten hän jaksaa.

Samalla on tärkeää sanoa:

• lapsi ei ole syyllinen

• vanhempi rakastaa lasta

• sairaus ei määritä koko vanhemmuutta

Tämä auttaa lasta ymmärtämään tilannetta ilman syyllisyyttä tai häpeää.

Vanhemman tukeminen on myös lapsen tukemista

Perheissä, joissa vanhempi sairastaa masennusta, apu kohdistuu joskus vain lapseen.

Todellisuudessa tehokkain tuki syntyy silloin, kun koko perhettä tuetaan yhdessä.

Vanhemman tukeminen voi tarkoittaa esimerkiksi:

• keskusteluapua

• ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa

• arjen jäsentämistä

• vanhemmuuden vahvistamista

• tunteiden sanoittamista

Kun vanhempi saa tilaa käsitellä omaa kuormitustaan, hänen kykynsä olla läsnä lapselle vahvistuu.

Toivo on tärkeä osa toipumista

Masennus voi saada vanhemman kokemaan, että hän on epäonnistunut tai ettei hän ole riittävä.

Todellisuudessa monet vanhemmat, jotka ovat sairastaneet masennusta, kuvaavat myöhemmin että:

sairaus opetti heitä ymmärtämään sekä itseään että lapsiaan syvemmin.

Kun tukea on saatavilla oikeaan aikaan, perheen vuorovaikutus voi vahvistua ja suhde lapseen jopa syventyä.

Lopuksi

Masennus ei tee ihmisestä huonoa vanhempaa.

Se on sairaus, joka voi hetkellisesti heikentää jaksamista ja toimintakykyä.

Kun opimme erottamaan sairauden vaikutukset vanhemmuudesta, voimme kohdata perheet inhimillisemmin ja tarjota tukea, joka oikeasti auttaa.

Perheen hyvinvointi rakentuu usein yhdestä yksinkertaisesta asiasta:

vanhempaa ei jätetä yksin.