Neurokirjon vanhempi ja neurokirjon lapsi – tunteiden vuoristorata arjessa

Neurokirjon lapsen vanhemmuus voi olla syvästi merkityksellistä, mutta samalla se voi tuntua välillä myös tunteiden vuoristoradalta.

Moni neurokirjon lapsen vanhempi kuvaa arkea jatkuvana tasapainoiluna ymmärtämisen, kuormituksen, toivon ja uupumuksen välillä. Päivät voivat sisältää hetkiä, joissa yhteys lapseen tuntuu vahvalta ja merkitykselliseltä, mutta myös tilanteita, joissa väärinymmärrykset, ylikuormitus ja ulkopuolisen maailman paineet kasaantuvat.

Erityisesti silloin, kun myös vanhempi itse kuuluu neurokirjoon, arjen dynamiikka voi olla monimutkainen. Toisaalta yhteinen tapa hahmottaa maailmaa voi lisätä syvää ymmärrystä lapsen kokemuksesta. Toisaalta hermoston kuormitus voi kasautua molemmille.

Kun kaksi herkkää hermostoa kohtaa

Neurokirjoon kuuluvien ihmisten hermosto reagoi usein voimakkaammin ympäristön ärsykkeisiin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi:

• aistiherkkyyttä

• nopeaa kuormittumista sosiaalisissa tilanteissa

• voimakkaita tunnekokemuksia

• vaikeutta säädellä stressiä kuormittavissa tilanteissa

Kun perheessä sekä lapsi että vanhempi kuuluvat neurokirjoon, arjessa voi syntyä tilanteita, joissa molemmat ovat yhtä aikaa kuormittuneita.

Lapsi voi tarvita rauhoittumista ja tukea tunteiden säätelyyn juuri sillä hetkellä, kun vanhemman oma hermosto on jo ylikuormittunut.

Tällöin syntyy helposti kokemus siitä, että arki on jatkuvaa reagointia kriiseihin.

Miksi arki voi tuntua jatkuvalta vuoristoradalta?

Monet neurokirjon lasten vanhemmat kuvaavat arjen sisältävän jatkuvaa ennakointia ja sopeutumista. Päivää suunnitellaan tarkasti, jotta lapsen kuormitus pysyisi hallinnassa.

Samalla vanhemmat joutuvat usein toimimaan lapsensa puolestapuhujina esimerkiksi päiväkodissa, koulussa tai palvelujärjestelmässä.

Tämä voi tarkoittaa:

• jatkuvaa selittämistä ja perustelua

• huolta lapsen hyvinvoinnista kodin ulkopuolella

• neuvotteluja viranomaisten tai ammattilaisten kanssa

• oman vanhemmuuden jatkuvaa arviointia

Kun tähän yhdistyy vielä arjen käytännön kuormitus, monelle vanhemmalle syntyy tunne, että oma jaksaminen jää helposti taka-alalle.

Neurokirjon vanhemman erityinen haaste

Jos vanhempi itse kuuluu neurokirjoon, hän voi samaan aikaan ymmärtää lapsen kokemusta hyvin syvästi, mutta myös kohdata omia haasteitaan esimerkiksi kuormituksen säätelyssä.

Tällöin vanhempi voi huomata:

• väsyvänsä sosiaaliseen vuorovaikutukseen nopeasti

• tarvitsevansa paljon palautumisaikaa

• kokevansa voimakkaita tunteita lapsen tilanteeseen liittyen

Monet vanhemmat kuvaavat myös syyllisyyden tunteita.

Ajatus voi olla esimerkiksi:

"Minun pitäisi jaksaa paremmin."
"Minun pitäisi pystyä rauhoittamaan tilanne."

Todellisuudessa kyse ei useinkaan ole vanhemmuuden puutteista, vaan hermoston kuormittumisesta.

Ongelmiin keskittyminen ei aina auta

Kun perhe hakee apua, keskustelu keskittyy usein ongelmiin ja niiden syihin.

Kysytään esimerkiksi:

• Mikä lapsen käytöksessä on haastavaa?

• Mistä oireilu johtuu?

• Mikä perheessä ei toimi?

Vaikka ongelmien ymmärtäminen on tärkeää, jatkuva ongelmakeskeinen näkökulma voi lisätä perheen kokemaa kuormitusta.

Moni vanhempi kertoo kaipaavansa myös toisenlaista näkökulmaa.

Sellaista, jossa huomataan:

• mikä perheessä jo toimii

• missä tilanteissa yhteys löytyy

• mitä voimavaroja perheessä on

Ratkaisukeskeinen näkökulma neurokirjon perheissä

Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä huomio kiinnitetään usein siihen, mikä toimii jo nyt – vaikka tilanne olisi vaikea.

Sen sijaan että kysytään vain:

"Mikä on ongelma?"

voidaan kysyä myös:

• Milloin arki sujuu hieman paremmin?

• Missä hetkissä lapsi rauhoittuu helpommin?

• Milloin vanhempi kokee olevansa vahvimmillaan?

Usein näiden hetkien tutkiminen auttaa löytämään pieniä muutoksia, jotka voivat vähitellen helpottaa koko perheen arkea.

Et ole yksin

Neurokirjon lapsen vanhemmuus voi olla kuormittavaa, mutta samalla se voi sisältää myös syvää yhteyttä, ymmärrystä ja merkityksellisiä hetkiä.

Monet vanhemmat kokevat helpotusta jo siitä, että heidän kokemuksensa tulee nähdyksi ja ymmärretyksi.

Vanhemmuus ei ole kilpailu siitä, kuka jaksaa eniten. Se on matka, jossa jokainen perhe etsii omat tapansa selviytyä arjesta.

Joskus pienikin tuki oikeaan aikaan voi muuttaa arjen suuntaa.

Tarvitsetko tukea neurokirjon lapsen vanhemmuuteen?

Ratkaisukeskeinen keskustelu voi auttaa jäsentämään tilannetta ja löytämään arkeen uusia näkökulmia.

Voit halutessasi varata ajan etävastaanotolle tai maksuttomaan alkukartoitukseen.